Karman laki

Mennyttä, vai nykyistä elämää?

Uskotko sielunvaellukseen? Tai siihen, että olet osa jotain paljon suurempaa kokonaisuutta, jotain paljon vanhempaa kuin mitä oma ikäsi on? Oletko milloinkaan kokenut välähdyksenomaisia muistoja jostain, mitä ei voi järjellä selittää? Mikäli nyökkäsit mielessäsi, tervetuloa joukkoon!

Joillain ihmisillä on tavattoman rikas unimaailma tai parantavia taitoja. Jollain ihmisillä on kyky nähdä asioita, mitä ei yleensä paljaalla silmällä näe. 

Mutta on myös ihmisiä, jotka eivät tunnu olevan lainkaan yhteydessä sen enempään tunneminään, kuin alitajuntaansakaan. Tai he sulkevat yhteyden.

Tunneminää työstin kymmenisen vuotta sitten perusteellisesti, isäni kuoltua. Suhteemme oli hyvin vaikea, täynnä pettymyksiä, katkeruutta, vihaa, torjuntaa, riittämättömyyden tunnetta, valheita, kuin myös salattua pelkoa ja kätkettyä häpeää, väkivaltaa niin fyysisessä kuin psyykkisessä muodossa. Kirjoitan siis lapsuuteni minästä, joka jäi hoivaamatta.

Tarina ei suinkaan ole vieras ikäluokalleni. Vanhempamme olivat itse sota-ajan traumoja kantaneita lapsia. Kuinka paljon siirrämmekään lapsiimme tunnelukkojamme!

Monesti puhutaan armosta ja anteeksiannosta, irtipäästämisestä, jotta voisi eheyttää itsensä. 

Olen viimeisen kuukauden ajan "uinut syvissä vesissä". Alitajunnastani on noussut paitsi törkyä, outoja muistoja ja tunteita, joita en edes tunnista. En ole edes varma ovatko nämä kaikki minun, vai jonkun muun törkyä ja muistoja.

Oma polkuni kohti eheyttä ja valaistumista on alkanut jo kauan sitten, tässä elämässä. Mutta kannan entisen elämäni tekojeni taakkoja mukanani yhä.

Karmaa kuvataan elämässä tehtyjen tekojen summaksi, jotka on kohdattava tavalla tai toisin, joko nykyisessä elämässä, tai seuraavassa. Ajatuksen mukaan nykyiseen elämäämme vaikuttaa siis aiempien elämiemme teot.

Asia on tullut minulle varsin selväksi elämäni aikana. "Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää" kuuluu sananlaskukin.

Kimmokkeena tälle kirjoitukselle toimi laskuriohjelman tulos entisestä elämästäni. Minua nauratti tulos varsin paljon, sillä sen mukaan olin ollut ammoin naisrosvopäällikkö Persiassa ja varsinainen lutka myös. Eli olin elänyt varsin moraalitonta elämää ja lisäksi hyvin väkivaltaista sellaista, kylväen kauhua ympärilleni.

Tulisin kohtaamaan omat tekoni tässä elämässä siis. Tarkemmin pohdittuani värikäs kuvailu ei ollutkaan kovin kaukana ehkä totuudesta.

Olen aina ollut tietoinen omasta varjominästä, omasta pimeämmästä puolesta, joka on varsin kykenevä  moraalittomiin ja jopa kammottaviin tekoihin. 

Meillä kaikilla on pimeä puolemme, aivan kuten on valoisampikin puoli. Yin ja yang. Kaikki silti yhtä ja samaa maailmankaikkeuden energiaa.

Varjominä on kolikon toinen puoli, yin, se kätketympi ja salatumpi. Mutta silti yhtä todellinen kuin se julkisempi puoli minästä.

Varjominä on se, joka manipuloi ja ohjaa sinua tekoihin, joista et ole ylpeä, jotka haluat salata, kätkeä ja kieltää. Mutta silti teet niitä jatkossakin; loukkaat rakkaitasi häijyin sanoin, puukotat kaveria selkään ja työpaikalla pihistät työnantajalta.

Varjominä on myös se, joka haluaa vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän toimiin, haluten valtaa, ihailua, huomiota. Usein myös hieman kyseenalaisin keinoin.

Aihe on minulle varsin ajankohtainen, sillä opiskelen qimendunjiaa. Haparoivasti yhä, mutta löytäen kätkettyjä viestejä kartastani, siitä kuka olen ja minne olen matkalla ja kuinka matkustan.

Alitajunnan suojelijani on erittäin voimakas ja kuuluu pimeälle puolelle, ohjaten pelkoja. Niin omiani, kuin muiden omia. Pelkojen mekanismin ymmärtäminen, pelon syiden ja seurausten ymmärtäminen ohjaa kohtaloani siis.

Sisäinen voimani, joka on itsellenikin pelottavan voimakas, on minun opittava hallitsemaan ja säätelemään, jotta en pelottaisi muita. Ei ihme, että neljän pilarin karttaani hallitsee kenraali, joka on verhoutunut ministerin kaapuun!

Kun pohdin asiaa, niin kaikki alkaa näkyä selkeämmin. Jopa länsimaisessa astrologiassa karttani painotus on itsensä voittamisessa monin eri tavoin ja kyvyssä ottaa haltuun sisäinen voima, joka ei ole minun edes alkujaan, vaan ainoastaan tarvittaessa käytössäni.

Joten hilpeyttä herättävä lyhyt karmatulkinta ei olekaan kovin kaukaa haettu; syyt ja seuraukset näkyvät jo varhaislapsuudessani. Irtipäästäminen vapauttaa ja eheyttää minut. Matka jatkuu.

Pelko tuli kuitenkin elämääni tällä viikolla. Lapseni ja hänen ystävänsä olivat tulleet uimarannalla uhatuiksi ja heihin kohdistui juuri sitä itsekin kokemaani pelolle alistamista väkivallalla ja halveksunnalla toisten lasten taholta.

Tapahtumat laittoivat liikkeelle kokonaisen vyöryn alitajunnassani. Pelon ja pelottelun kierre siirtyy sukupolvelta toiselle, jopa elämästä seuraavaan, jos ei uskalla kohdata pelkojaan ja tiedosta varjominäänsä ja sen voimaa.

Uskallatko sinä kohdata syvimmät, alitajuiset pelkosi? Tiedostatko varjominäsi? Kannattaisi... päästää irti.

- Paula -