perjantai 30. marraskuuta 2018

Tavarataivas vai rojuhelvetti




Mikä tavarassa kiehtoo?



Pagoda Street Singaporessa, tavarataivas ja rojuhelvetti. Kuvattu elokuussa 2018.



Taas on se aika vuodesta, kun 95% väestöstä pohtii joulua ja sen myötä joululahjoja. Lahjoja annetaan enemmän kuin mihin on varaa. Lahjoiksi annetaan niin hyödyllistä, kuin hyödytöntäkin tavaraa, tai joskus jopa palveluita. Vaihtoehtoinen lahjattomuus on kummajainen, jota varsin moni vierastaa, sillä jouluun kuuluu lahjat. Vai kuuluko sittenkään?



Tunnustan, että en ole mikään jouluihminen. Jos sillä tarkoitetaan ihmistyyppiä, joka alkaa suunnittelemaan seuraava joulua heti edellisen päätyttyä.


En jaksa suunnitella joulukoristeita, varsinkaan vielä lokakuussa. En viritä joulun henkeen sopivia ulkovaloja marraskuun pimeyteen. En pidä valosaasteesta nimittäin. En leivo, enkä sisusta vuoden trendikkäimmällä jouluvärillä. Mikä nyt sattuu olemaankaan kulloisena vuotena.


En myöskään viihdy hypermarketeissa kuuntelemassa joulumusiikkia, ostaen kukkurallisen ostoskärryllisen verran lahjoja. Äitiäni toki muistan, yleensä hänen rakastamillaan viikunoilla ja halvalla, joskus myös kastanjoilla. 


Joulun lahja-ahdistusta



Vanha tupamme jouluasussa vuosia sitten, kun talo oli täynnä vieraita.


Minulla on kaksi teinipoikaa, jotka ovat viimeiset kymmenen vuotta saaneet yhä vähenevissä määrin tavara-lahjoja. Siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä kaikilla on jo kaikkea, enkä pidä "pakko-lahjomisesta".


Viime vuonna kukaan ei saanut lahjaa. Me lahjoimme itsemme vieraille maille perhejoulua viettämään, ilman mitään odotuksia, ilman suunnitelmia, ilman ohjelmaa.


Jouluateriamme söimme Bremenin Hauptbahnhofin edustalla nakkikioskilla; rasvaista currywürstia, mausteisia lohkoperunoita ja runsaasti paksua majoneesia. Jälkiruokana oli vastapäisen MacDonaldsin kuumat uppopaistetut kirsikkataskut ja automaattikahvit, jotka lämmittivät mukavasti koleassa tuulessa.


Kiersimme keskiaikaisen kaupungin sydäntä jalan, nauttien rauhasta. Niin paljon katseltavaa ja tunnusteltavaa. Tutkin kaupungin fengshuitakin. Mistä tulikin mieleeni, että asuimme myös fengshui-hotellissa. Matka oli poikieni mielestä hiukan tapahtumaköyhä, mutta tarkoitushan olikin vain levätä ja kerätä voimia alkavalle vuodelle. Se oli meidän lahjamme.


Moottoripyöräpukkeja Bremenissä joulupäivänä 2017. Taustalla raatihuone.


Minua ahdistaa joulussa kaupallisuus ja vääristyneet ajatusmallit; jouluna pitää olla sitä ja pitää olla tätä. Pitää olla lahjoja ja pitää olla jouluruokia ja pitää katsoa Samu Sirkan joulutervehdys. Koska se on perinteistä.



Ollessani pieni lapsi vanhempieni sisarukset lapsineen viettivät joulua vanhempiensa luona. Sukujoulua siis. Se oli joulussa parasta; nukkua siskonpedissä serkkujen ja muutaman koiran kanssa. Valvoimme pitkään, kuiskien pieniä salaisuuksiamme pimeydessä, porinmatin lämmittäessä vinttikamaria. 


Aamulla oli puuroa ja riemukasta ulkoilua isossa sakissa. Elämä oli lapselle helppoa ja yksinkertaista. Sain lahjaksi eräänä tällaisena jouluna punaiset hiuspampulat, villasukat ja Viisikko-kirjan. En olisi voinut toivoa enempää!


Viettelevä vauraus 


Jalokiviliike Tiffany Marina Bayssä, Singaporessa edustaa himoittua luksusta.



Suomalaiset alkoivat vaurastua vasta 70-luvulla. Kauppoihin tuli eksoottisia hedelmiä ja eroottisia asuja. Suuret ikäluokat olivat nuoria aikuisia, töitä oli ja Kekkonen oli presidenttinä.


Vauraus näkyi statussymboleina ja tavaramäärä talouksissa lisääntyi. Seuraavalla vuosikymmenellä matkusteltiin ahkerasti jo seuramatkoilla ja Anttilan postimyynti mahdollisti myös muotivaatteiden saatavuuden maaseudulla.


Noususuhdanne takasi töitä myös nuorille, joilla oli mahdollisuus edetä elämässä jo ennen aikuiselämää. Minäkin tienasin 17-vuotiaana enemmän kuin äitini.


Juppikautta seurasi talouden sukellus ja kansantalouden säästökuuri. Kansa kuri vyötä ja yritti sopeutua, mutta kuten aina runsaiden vuosien päätyttyä, kuluu aikaa ennen kuin korjausliike on sisäistetty.


Lamavuodet 90-luvulla löivät leimansa silloin köyhtyneisiin talouksiin. Moni tuolloin jo lapsena syrjäytynyt on yhä samassa kierteessä ja heidän lapsensa ovat kokeneet 2008 vuoden laman valitettavat seuraukset. Köyhät ovat köyhtyneet ja kurjat kurjistuneet.


Rahattomuus ja puute huolestuttavat kaikkia, mutta on talouksia, joissa puute masentaa, lamaannuttaa tai  johtaa myös armottomaan syöksykierteeseen joulun alla. Koska halutaan antaa materiaa kuten vauraammissakin perheissä.


Me elämme varsin vauraita vuosia paraikaa, mutta aivan kuten maininki merellä, myös maailmantalous elää ja pian taloutemme taas taantuu. Se on luonnon laki. Yin ja yang.


Metsästäjät ja keräilijät 



Mongolien jurtta sisältä; mongolit ovat paimentolaisia, jotka yhä elävät perinteiseen tapaan vaeltaen, metsästäen ja keräillen. Kuvattu Singaporessa Artscience-museon Tsingis Khan näyttelyssä 2011.



Metsästäminen ja keräily on luontaista ihmiselle. Riistan asemasta nykyihminen metsästää kaupunkien ostoskeskuksissa ja verkkokaupoissa; vaanitaan kohdetta ja ollaan valppaina tekemään "kaato" heti kun kohde on alennusmyynnissä.


Tai marjojen ja sienten asemasta keräillään kotiin syötäväksi kelpaamatonta pikkutavaraa ja näppäriä elektronisia laitteita, joita ilman emme pärjäisi. Nykyihminen toteuttaa luontaisia vaistojaan, joita markkinoijat ohjaavat. Meitä viedään ns kuin pässiä narussa.


Kun ihminen tunnistaa käytöksensä ja ymmärtää markkinatalouden osuuden luotuihin kulutustottumuksiin, on paljon helpompaa muuttaa tottumuksiaan ja myös asennoitumistaan kulutukseen.


Sanotaan, että "ensimmäiset 40 vuotta kerätään tavaraa ja seuraavat 40 vuotta yritetään hävittää rojua". Omalta kohdaltani tämä sanonta ainakin pätee. 


Viimeiset 10 vuotta olen aktiivisesti yrittänyt päästä eroon kaikesta tarpeettomasta. En ole myöskään ostanut juuri mitään uutta tänä aikana. Odotan malttamattomana aikaa, kun lapset muuttavat kotoa ja voin todenteolla tarttuu toimeen ja tyhjentää talon kaikesta ylimääräisestä!


Kun tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi ja taivas helvetiksi


Milloin paljon on liikaa ja vähän liian vähän? Missä on raja tavarataivaan ja rojuhelvetin välillä?



Eri elämänvaiheissa ihmisellä on erilaisia tarpeita. Kun perustarpeemme ovat tyydytetyt, kaikki muu on ylellistä ja kiva bonus. Unohdamme sen vain kovin mielellämme. 


Me ihmiset kuvittelemme olevamme vapaita valitsemaan, kuvittelemme olevamme fiksuja ja filmaattisia, osaavia ja lahjakkaita. Kuvittelemme kaikenlaista.


Olemme kuitenkin  helposti ohjailtavissa; meidät aivopestään tarvitsemaan enemmän kuin tarvitsemme. Raha pyörittää maailmaa ja jotta talouden rattaat pyörisivät tasaisesti, tulee rattaita rasvata keinotekoisin tarpein.


Materian arvostus ja henkisemmät arvot ovat vuorotelleet kautta ihmiskunnan historian, eikä nykyisyys ole mikään poikkeus. Länsimaissa olemme jo saavuttaneet materialismin kylläisyyspisteen ja henkiset arvot ovat kasvussa.


Ensimmäiset konkreettiset merkit kylläisyysasteen saavuttamisesta olivat "rojunraivausoppaat". Kirpputorit, joita on vuosikymmeniä pidetty aarreaittoina, pursuavat tavaraa. Keräilyvimmassa hankitut tavarat ovat rojua, josta on yhtä pakottava tarve päästä eroon, kuin aiemmin oli pakottava tarve ostaa.


Tavarataivaasta tuli rojuhelvetti. Kun suunnittelet joululahjaa lähimmäisellesi, muista tämä; Kiinan talous pärjää hyvin ilman suomalaisten rahaa. Jos haluat antaa tavaralahjan, tue samalla suomalaista työtä. Jos haluat antaa eettisen lahjan, lahjoita aikaasi.



- Paula -















tiistai 27. marraskuuta 2018

Kurkistus tulevaisuuteen


Onko oraakkeleita olemassa?



Oraakkeli ennustamassa. Oraakkeli on kuvattu tyypillisessä asennossa, katsomassa vesimaljaan. Kuvalähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Delfoin_oraakkeli


Ihminen on kautta historian yrittänyt kurkistaa tulevaisuuteen mitä eriskummallisin keinoin. Teelehdistä ja kahvinporoista ennustamista on pidetty harmittomana viihteenä, johon teini-ikäiset Harry Potter fanit hurahtavat järkevämmän tekemisen puutteessa. Elämän kriiseissä pyydetään apua selvännäkijältä ja tarot-korttien tulkitsijalta. Sekä astrologilta. Mutta voiko tulevaisuutta oikeasti ennustaa?



Jokainen itseään järkevänä pitävä ihminen pitää ennustamista hölynpölynä; tulevaisuutta ei voi ennustaa, koska teemme joka hetki valintoja, jotka vaikuttavat uusiin valintoihin. Mahdotonta siis.


Siitä huolimatta Ilmatieteenlaitoksella ennustetaan säätä, maailmantalouden huiput ennustavat pörssikurssien kehityksiä, ovensuukyselyjen perusteella ennustetaan politiikkaa. Miten meteorologia, taloustiede tai tilastotiede eroavat ennusmenetelmistä? Siinäpä mietittävää...


Ennustaminen on siis hyväksyttyä ja toivottua määrätyillä aloilla jos sitä pidetään järkiperäisenä, mutta keski-ikäistä täti-ihmistä katsotaan hiukan pitkään, kun hän turvautuu yijing-kolikoihin tai tarot-kortteihin.


Yijing-kolikoita. Kuva pixabay.


Mutta mitä ennustaminen oikeammin on? Mihin se perustuu? Miten ennustaja eroaa ei-ennustajasta ihmisenä?


Oraakkeleiden aika



Muinaisihminen on ymmärrettävästi kuvitellut salamat jumalien lähettämiksi. Kuva pixabay.


Vuosituhansia sitten ihmisellä ei ollut käytössä googlen hakurobotteja jolta esittää kysymyksiä, tai online-astrologisia tulkintoja, jotka voi tilata yhdellä klikkauksella sähköpostiin. Sähköä oli toki ilmassa, mutta jumalten viestittäminä salamoina, ei suinkaan sähköposteina. Viestit kulkivat lähettien avustuksella, mikäli lähetit selvisivät matkasta hengissä.


Pelko on ollut osa ihmisen kehitystä ja se on muovannut myös ihmisen kehitystä. Vain fyysisesti vahvat, aisteiltaan terävät, sosiaalisesti älykkäät ja sopeutuvaiset ihmiset ovat selviytyneet. Tarkemmin ajatellen sama pätee edelleen; mitä voimakkaampi, fiksumpi ja sopeutuvaisempi ihminen on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän menestyy.


Ennustuksiin turvautuminen on auttanut yksilöä päätöksenteossa, mutta myös sopeutumisessa. Tämä pätee edelleen. Turvaudumme liki päivittäin sääennustuksiin pukeutuessamme säätilan mukaan ja arkipäivän päätöksiä teemme intuition, tai ns. "mututuntuman" varassa. 



Tarot-kortteja käytetään yleisesti antamaan vastauksia huolta aiheuttaviin kysymyksiin. Kuva pixabay.


Lukiessamme talousennustuksia teemme pikaisia päässälaskuja analysoidaksemme oman taloutemme tilaa ja mahdollisuuksiamme vaikuttaa asiaan myönteisesti. 


Pyrimme äänestämällä vaikuttamaan vallanpitäjiin, joten haluamme äänestää vaikuttajaksi henkilön jolla on suurempi todennäköisyys myös saavuttaa tarvittava valta-asema. Tällöin ovensuukyselyjen ja ennustusten merkitys kasvaa.


Kyse on siis omien mahdollisuuksien optimoinnista. Ennustajalla on siis jotain, mitä tavallisilla ihmisillä ei ole; salaista tietoa, kyky nähdä tai aavistaa. Pitkälti on kyseessä herkkyydestä tunnistaa ja analysoida näkymättömiä rakenteita ja käyttäytymismalleja.


Kyky nähdä näkymätön



Shamanismi on yhä yleistä Tiibetissä. Kuva pixabay.


Ympäri maailman ovat shamaanit, tietäjät, näkijät, oraakkelit ja ennustajat nähneet enteitä, kokeneet ennen kokematonta ja kulkeneet elämän ja kuoleman välimaastossa, viestien välittäjinä nykyisyyden, menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Edes oma muinaissuomalainen kulttuurimme ei ole ollut poikkeus; meillä oli omat tietäjämme ja näkijämme.


Ennustaminen, kyky nähdä näkymätön on pitkälti intuitiota, mutta myös alitajuista ymmärrystä valinnoista, syistä ja seurauksista. Tämä ominaisuus yksittäisen ihmisen hallussa on valjastettu yhteisen hyvän eduksi, tai yksittäisen hallitsijan eduksi. 





Apollon temppelin raunioita, Delfoissa, Kreikassa. Kuva pixabay.

Hellaassa, Delfoissa vaikutti oraakkeli-instituutio Apollonin temppelissä. Tarujen mukaan kalliosta nousi höyryjä, joka herätti ihmisen lausumaan outoja ennustuksia.


Apollon on kreikan mytologiassa shamaanien, parantajien ja ennustajien suojelija. Delfoin oraakkeli Pythia lausui hurmostilassa sekavia ennustuksia, joita papit ja papittaret tulkitsivat. Delfoissa vaikutti myös ennustuksia laulaneita sybilloja, jotka olivat erillään oraakkeli-instituutiosta.


Kiinalaisia vanhoja ennusmenetelmiä



Hyvin säilynyt oraakkeliluu Kiinasta. Kuva pixabay.


Kiinassa käytettiin oraakkeliluita ennustamiseen. Oraakkeliluiden käytön on arvioitu alun perin olevan peräisin Siperian shamaaneilta, joilta tapa levisi itään.


Oraakkeliluu-ennustaminen oli ilmeisen yleistä, sillä oraakkeliluulöytöjä on tehty satatuhatta kappaletta. Vanhimmat löydöt ovat arviolta Shang-dynastian ajoilta (n 1600 eaa.). Oraakkeliluuhun kaiverrettiin kysymys ja vastaus saatiin lukemalla luu kuumennuksen jälkeen.


Kiinalainen kärsämönvarsiennustus on pohjautunut Muutosten klassikkoon, eli Yijingiin. Kärsämönvarsiennustus oli ilmeisesti yleinen jo noin viisituhatta vuotta sitten, sillä vanhin kirjallinen maininta siitä on Shujingissä ("Historian kirjassa" noin vuodelta 2285 eaa.).


Han-dynastian aikana yleistyi vähitellen kolikoiden käyttö Yijing-ennustamisessa, kärsämönvarsien asemasta. Yijing-kolikoilla on yhä erityinen merkitys kiinalaisille. Ennustamiseen käytetään kolmea yijing-kolikkoa, jotka kuvaavat joko yin tai yang-viivoja heksagrammissa. Muodostuneesta heksagrammista luetaan kysymyksen vastaus.

Tähdistä ennustaminen



Armillaari kuvaa taivaankantta ja tähdistöjä. Kuva pixabay.


Ennusmenetelmiä on lukemattomia; wikipedian lista on huomattavan laaja. Listan voi lukea TÄÄLTÄ mikäli aihe kiinnostaa enemmän.




Yksi ehkä parhaiten tunnettuja menetelmiä on ns. tähdistä ennustaminen, jolla tarkoitetaan astrologiaa. Itse en pidä astrologiaa niinkään ennusmenetelmänä, kuin tapana tutkia ajassa esiintyviä energioita suhteessa ihmiseen.




Astrologi pyrkii tulkitsemaan nämä energiat ja niiden sisäisen vaikutuksen ihmiseen. Ihminen läpikäy monta kehitysvaihetta, osa voi johtaa peräti eräänlaiseen muodonmuutokseen. Eri kehitysvaiheessa ihmisellä on erilaisia tarpeita, joihin hän vastaa toimimalla "tähtien" energiaa vastaavalla tavalla.


Kiinalainen neljän pilarin astrologia on varsin käyttökelpoinen tehdessä esimerkiksi vuosianalyysejä. Tutkimalla vuoden ja kuukausien energioita yhdessä henkilön kartan ja ajankohtaisen onnenpilarin kanssa, voidaan varsin nopeastikin hahmottaa, minkä tyyppinen energia on hallitsevassa asemassa vuoden aikana ja minkälaista vaihtelua on odotettavissa siihen.


Jade keisari Ming-dynastian ajalta. Kuvalähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Jade_Emperor

Huomattavasti tarkemman vuosianalyysin voi saada Purppuratähden astrologiaa (eli Ziweidoushua) hyödyntämällä. Ziweidoushu, tai tarkemmin Keisaritähden astrologia, oli varsin pitkään yksinomaan keisarin talouteen rajoitettu astrologinen menetelmä, mutta oppi vuoti hovista ulos, jonka jälkeen sitä on harjoitettu muutamassa koulukunnassa. Kovin yleinen astrologian muoto ziwei ei ole vieläkään.


Länsimaissa astrologiaa on harjoitettu varsin pitkään myös ja saatavilla on runsaasti online-analyysejä, jotka kuvaavat enemmän ihmisen psykologisia haasteita elämässä. Nämäkään eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä ennusteita.


Mistä tunnistaa tietäjän? Kenellä kyky nähdä?



Intuitiota kutsutaan myös kolmanneksi silmäksi, piste joka sijaitsee otsassa ja on yksi chakroista. Kuva pixabay.



Liki jokaisella ihmisellä on mahdollisuus oppia käyttämään intuitiotaan, jos suinkin vain antaa luvan itselleen. Toki on ihmisiä, jotka ovat luontaisesti herkempiä ja heillä saattaa olla myös syntymälahjana taipumus tunnistaa näkymättömiä energioita, tai "nähdä" tai "tietää" asioita.


Herkkyys ja mahdollinen taipumus okkultismiin voi ilmetä varsin pienilläkin lapsilla, ominaisuus joka usein heikkenee aktiivisen käytön puutteesta, sillä ympäristö ei aina hyväksy lapsen taipumusta tai herkkyyttä.


Monesti nämä taipumukset tai kiinnostus ovat nähtävissä astrologisesti. Esimerkiksi neljän pilarin kartalla ilmenevä lohikäärmeen ja käärmeen liitto viittaa vahvasti okkultismiin, varsinkin jos taivaallisissa oksissa on vesi. Molemmat oksat edustavat ylimaallista tietoa, mutta varsinkin käärmeen oksaa pidetään mystiikan edustajana.


Käärmeillä on tarkat aistit ja kyky luoda itsensä yhä uudelleen, siksi ne liitetään mystiikkaan. Kuva pixabay.


Klassinen esimerkki on myös nk. vesitiikerin pilari, Ren Yin, jota kutsutaan sointuvissa elementeissä Pronssipeiliksi. Yang vesi Ren edustaa sisäistä viisautta ja näkemisen lahjaa, joka heijastuu maallisen oksan "lehtikullan ohueen metalliin". 


Yllämainitulla tarkoitetaan metalli-elementin olevan alkio-vaiheessa tiikerin kuukaudessa; metalli on siis "ohuimmillaan", mutta silti olemassa oleva. 


Tang-dynastian aikainen pronssipeili. Kuvalähde: https://www.timesancient.com/chinese-tang-dynasty-bronze-mirror-c2x24047745


Länsimaisessa astrologiassa mystiikkaan ja herkkään intuitioon liitetään kuun lisäksi Merkurius, Neptunus sekä Uranus. Erinäiset asteroidit tarkoilla kulmilla tai tarkasti aspektoituneina edustavat myös mielenkiintoa mystiikkaan. Asteroideista Pallas kahdeksannessa huoneessa liitetään vahvasti astrologiaan ja astrologisten rakenteiden ymmärtämiseen.


Täysikuun tunnelmia ja tajunnan laajennusta. Kuva pixabay.


Mutta myös ilman mystisiä vihjeitä astrologisella kartallaan, voi ihminen olla lahjakas ja herkkä tulkitsija ja "näkijä". Jos vain antaa luvan itselleen harjoittaa herkkyyttään.




- Paula -


PS. Suomen Fengshui ry järjestää kevätkaudella Yijing-kurssin, joten kaikki ennusmenetelmistä kiinnostuneet, jättäkääpä maaliskuun toiselle viikonlopulle kalenteriin tilaa!



























lauantai 3. marraskuuta 2018

Esi-isien muistojuhlat



Pyhäinpäivä, Halloween, Kuolleiden päivä ja Haamujuhla







Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten on tunnettua. Ympäri maailmaa muistetaan vainajia, yleensä syysaikaan satokauden päätteessä. Muinaiset ihmiset muistivat vainajiaan uhrilahjoin, jotka olivat suhteessa tietysti runsaammat satokauden päättyessä, kuin keväällä. Vainajat ja uhrilahjat ovat myös luontevammin mielessämme syksyllä, siirryttyämme yin-kauteen kesäpäivänseisauksen jälkeen.


Pyhäinpäivä ja kekri



Pyhäinpäivän kynttilämeri hautuumaalla. 
Kuvalähde: https://www.karjalainen.fi/teemat/vapaa-aika/item/121728


Kristinuskon saavuttua meille, moni vanha tapa ja uskomus kuoli, tai yhdistyi uuden uskonnon uusiin tapoihin. Pyhäinpäivässä yhdistyy kaksi vanhaa katolisen ajan pyhäpäivää, jotka liitettiin myöhemmin kekrinä tunnettuun satojuhlaan Suomessa.


Kirjallisten lähteiden puuttuessa, kekriä on yleisesti pidetty satojuhlana, jonka yhteydessä myös muistetaan vainajia. Yhteys vainajiin on luonteva, sillä myös muinaissuomalaiset ajattelivat vainajien henkien vaikuttavan niin sadon runsauteen, kuin karjaonneenkin.


Kekri on vanha suomalainen sadonkorjuujuhla. Kuvalähde: https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/tiesitko-ennen-vanhaan-kekrina-valettiin-tinat-syotiin-kinkku-ja-pukkikin-kavi


Suomessa pyhäinpäivää, jota vanhastaan kutsuttiin myös pyhäinmiestenpäiväksi, on vietetty II MS jälkeen vainajia muistaen sytyttäen kynttilöitä haudoille. 


Aiemmin, peräti niinkin myöhään kuin 1900-luvun alussa, syrjäseuduilla saatettiin kantaa salaa ruokauhreja kuppikiville vainajille pyhäinpäivänä.


Halloween



Vaihto-oppilaiden ja elokuvien myötä Yhdysvalloista käsin Suomeen rantautui halloween 1970 ja 80-lukujen taitteessa. Halloween on alkujaan irlantilaisten siirtolaisten Amerikkaan viemä perinne. Suomessa ns halloween on saanut oman leimansa lähinnä pukujuhlana.


Halloween-paraati New Yorkissa. 
Kuvalähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Halloween


Halloween on alkujaan kelttiläinen juhla, jossa juhlistettiin talven alkua ja satokauden päättymistä. Uskomusten mukaan tuona yönä vainajien henget liikkuivat vapaina ihmisten valtakunnan ja tuonpuoleisen välillä. Henkiä karkottaakseen ihmiset polttivat kokkoja ja lepyttivät vainajia uhrein.


Kelttiemigranttien myötä halloweenperinne levisi uusille mantereille, eritoten Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, josta perinne on levinnyt laajemmin populaarikulttuurin mukana. Nyttemmin halloween on varsin kaupallinen juhla ja joulun ohessa suosituimpia pyhiä Yhdysvalloissa. 


Kuolleiden päivä



Latinalaisessa Amerikassa vietetään Kuolleiden päivää - Día de Muertos - vastineena meidän pyhäinpäivälle. Varsinkin Meksikossa juhla on hyvin merkittävä ja juhlinta riehakasta.


Kuolleiden päivän alttarikoristeita. 
Kuvalähde:https://en.wikipedia.org/wiki/Day_of_the_Dead 


Muistettaville vainajille valmistetaan juhla-aterioita, kukkalaitteita ja myös uhrilahjoja tuodaan haudoille. Kaupungeissa suorastaan kilpaillaan hautojen koristeiden mielikuvituksellisuudella ja upeudella. Myös kulkueisiin panostetaan erittäin paljon. Suosituin koristeaihe on pääkallot.


Naisia kuolleiden päivän kulkueessa. 
Kuvalähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Day_of_the_Dead



Kuolleiden päivänä paitsi muistetaan vainajia, myös odotetaan vainajien henkien vierailevan maallisessa elämässä. Juhlapäivä on saanut paljon vaikutteita asteekkien ja mayojen kulttuurista ja rituaaleista. 


Oletetaan juhlan aiemmin juhlittavan asteekkien aurinkokalenterin yhdeksäntenä kuukautena, eli gregoriaanisen kalenterin mukaisesti elokuussa. Kristinuskon myötä juhlapäivä siirtyi pyhäinpäivälle ja sai katolisia piirteitä juhlaan.


Haamujuhla



Haamujuhlan katualttari Chinatownissa, 
Singaporessa elokuussa 2018


Osassa Aasiaa juhlitaan buddhistisen ja taolaisen perinteen mukaisesti haamujuhlaa syksyllä. Juhlapäivä asettuu kuukalenterin mukaisesti 15. päivään seitsemättä kuukautta. Tänä vuonna haamujuhlaa vietettiin elokuun lopulla.


Haamujuhla, englanniksi Hungry Ghost Festival, on juhla edesmenneiden lepyttämiseksi. Seitsemättä kuukautta pidetään perinteisesti henkien ja haamujen kuukautena, jolloin kuolleiden henget nousevat nälkäisenä alisesta maailmasta omaistensa tykö. 


Turisteille suunnattu opas koskien haamujuhlaa, eli Hungry Ghost Festivalia, 
Singaporen Chinatownissa elokuussa 2018.


Kuukauden viidentenätoista päivänä taivaan ja helvetin portit aukeavat henkien vapaalle kululle, jolloin henkien uskotaan pyrkivän omaistensa luokse, nähdäkseen heidät. 


Henkien uskotaan myös haluavan jäädä elämään sukulaistensa elämää, joten ihmisten on noudatettava suurta varovaisuutta, jotta henget eivät takertuisi kiinni.


Edellä mainitusta syystä ei tulisi liikkua ulkosalla pimeän aikaan lainkaan, ei myöskään tulisi pukeutua kirkkaisiin väreihin, sillä haamut kiinnittävät huomion varsinkin punaiseen ja keltaiseen väriin. Pyykkiä ei tulisi kuivattaa ulkosalla lainkaan koko kuukauden aikana, sillä henget voivat takertua myös vaatteisiin.


Ohjeita haamujuhlan ajalle turisteille Singaporessa elokuussa 2018.


Haamujuhla asettuu kalenterissa täydenkuun aikaan ja juhlapäivien ajan poltetaan runsaasti suitsukkeita, uhrataan ruokaa, poltetaan uhrirahoja ja omaisille lähetetään viestejä tuonpuoleiseen riisipaperille kirjoitettuna, jotka poltetaan. Henget lukevat viestit savusta.


Temppeleiden papit johtavat juhlakulkueita ja myös kaduille rakennetaan alttareita, jotta henget saisivat ruokaa ja pitäytyisivät poissa ihmisten kodeista.


Haamuille niin hengen kuin ruumiin ravintoa; ravintola hengille 
haamujuhlan aikana Singaporessa elokuussa 2018.


Aaveita myös viihdytetään esityksillä ja niille varataan omat, punaisella verhotut istuimet eturivistä. Jokaisella kadulla on kadun keskivaiheilla katualttari ja polttotynnyreitä. Kaksiviikkoinen festivaali päättyy henkien johdatukseen takaisin aliseen maailmaan, jälleen rituaalitulien ja suitsukkeiden avulla. 


Vainajat ja fengshui



Li Chungfengin hautamaisemat Kiinassa, Sichuanissa elokuussa 2017.


Maallikolle ei ole mitenkään ilmeistä, kuinka vainajat liittyvät fengshuihin. Fengshuin muotokoulukunnan oppeja on perinteisesti hyödynnetty hautapaikkojen etsintään. Vanhin modernin fengshuin klassikko, Hautauskirja, kuvaa juuri näitä maamuotoja.


Muinoin on ajateltu suotuisan hautapaikan hyödyttävän poisnukkuneen omaisia: luut keräävät itseensä paikan qi' n ja välittävät sen elossa oleville jälkeläisille. 


Vieraillessani usealla eri fengshui-mestarin haudalla Kiinassa, sain huomata kuinka suurella kunnioituksella näihin hautapaikkoihin suhtaudutaan. Fengshui-mestarit, tai sellaiseksi aikovat, ovat perinteisesti kunnioittaneet vierailuillaan näitä muinaisia hautoja.


Monien hautapaikkojen yhteydessä on pieni temppeli, polttouurna ja alttari. Temppelit myyvät siunattuja suitsukkeita uhrilahjoiksi, sekä punaisia silkkinauhoja viestien välittämiseksi tuonpuoleiseen. 


Fengshui-mestarin hautatemppelin suitsukeuurna, 
Kiinassa, Sichuanissa elokuussa 2017.


Perinteet eivät juurikaan poikkea meidän perinteistä; kunnioitamme vainajia uhritulilla, eli hautakynttilöillä, ja uhrikukilla ja nauhoitetuilla kransseilla. Käytämme vain eri nimitystä samoista asioista.


Pyhäinpäivään rauhaa toivottaen.


- Paula -