Tavarataivas vai rojuhelvetti

Mikä tavarassa kiehtoo?

Pagoda Street Singaporessa, tavarataivas ja rojuhelvetti. Kuvattu elokuussa 2018.

Taas on se aika vuodesta, kun 95% väestöstä pohtii joulua ja sen myötä joululahjoja. Lahjoja annetaan enemmän kuin mihin on varaa. Lahjoiksi annetaan niin hyödyllistä, kuin hyödytöntäkin tavaraa, tai joskus jopa palveluita. Vaihtoehtoinen lahjattomuus on kummajainen, jota varsin moni vierastaa, sillä jouluun kuuluu lahjat. Vai kuuluko sittenkään?

Tunnustan, että en ole mikään jouluihminen. Jos sillä tarkoitetaan ihmistyyppiä, joka alkaa suunnittelemaan seuraava joulua heti edellisen päätyttyä.

En jaksa suunnitella joulukoristeita, varsinkaan vielä lokakuussa. En viritä joulun henkeen sopivia ulkovaloja marraskuun pimeyteen. En pidä valosaasteesta nimittäin. En leivo, enkä sisusta vuoden trendikkäimmällä jouluvärillä. Mikä nyt sattuu olemaankaan kulloisena vuotena.

En myöskään viihdy hypermarketeissa kuuntelemassa joulumusiikkia, ostaen kukkurallisen ostoskärryllisen verran lahjoja. Äitiäni toki muistan, yleensä hänen rakastamillaan viikunoilla ja halvalla, joskus myös kastanjoilla. 

Joulun lahja-ahdistusta

Vanha tupamme jouluasussa vuosia sitten, kun talo oli täynnä vieraita.

Minulla on kaksi teinipoikaa, jotka ovat viimeiset kymmenen vuotta saaneet yhä vähenevissä määrin tavara-lahjoja. Siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä kaikilla on jo kaikkea, enkä pidä "pakko-lahjomisesta".

Viime vuonna kukaan ei saanut lahjaa. Me lahjoimme itsemme vieraille maille perhejoulua viettämään, ilman mitään odotuksia, ilman suunnitelmia, ilman ohjelmaa.

Jouluateriamme söimme Bremenin Hauptbahnhofin edustalla nakkikioskilla; rasvaista currywürstia, mausteisia lohkoperunoita ja runsaasti paksua majoneesia. Jälkiruokana oli vastapäisen MacDonaldsin kuumat uppopaistetut kirsikkataskut ja automaattikahvit, jotka lämmittivät mukavasti koleassa tuulessa.

Kiersimme keskiaikaisen kaupungin sydäntä jalan, nauttien rauhasta. Niin paljon katseltavaa ja tunnusteltavaa. Tutkin kaupungin fengshuitakin. Mistä tulikin mieleeni, että asuimme myös fengshui-hotellissa. Matka oli poikieni mielestä hiukan tapahtumaköyhä, mutta tarkoitushan olikin vain levätä ja kerätä voimia alkavalle vuodelle. Se oli meidän lahjamme.

Moottoripyöräpukkeja Bremenissä joulupäivänä 2017. Taustalla raatihuone.

Minua ahdistaa joulussa kaupallisuus ja vääristyneet ajatusmallit; jouluna pitää olla sitä ja pitää olla tätä. Pitää olla lahjoja ja pitää olla jouluruokia ja pitää katsoa Samu Sirkan joulutervehdys. Koska se on perinteistä.

Ollessani pieni lapsi vanhempieni sisarukset lapsineen viettivät joulua vanhempiensa luona. Sukujoulua siis. Se oli joulussa parasta; nukkua siskonpedissä serkkujen ja muutaman koiran kanssa. Valvoimme pitkään, kuiskien pieniä salaisuuksiamme pimeydessä, porinmatin lämmittäessä vinttikamaria. 

Aamulla oli puuroa ja riemukasta ulkoilua isossa sakissa. Elämä oli lapselle helppoa ja yksinkertaista. Sain lahjaksi eräänä tällaisena jouluna punaiset hiuspampulat, villasukat ja Viisikko-kirjan. En olisi voinut toivoa enempää!

Viettelevä vauraus 

Jalokiviliike Tiffany Marina Bayssä, Singaporessa edustaa himoittua luksusta.

Suomalaiset alkoivat vaurastua vasta 70-luvulla. Kauppoihin tuli eksoottisia hedelmiä ja eroottisia asuja. Suuret ikäluokat olivat nuoria aikuisia, töitä oli ja Kekkonen oli presidenttinä.

Vauraus näkyi statussymboleina ja tavaramäärä talouksissa lisääntyi. Seuraavalla vuosikymmenellä matkusteltiin ahkerasti jo seuramatkoilla ja Anttilan postimyynti mahdollisti myös muotivaatteiden saatavuuden maaseudulla.

Noususuhdanne takasi töitä myös nuorille, joilla oli mahdollisuus edetä elämässä jo ennen aikuiselämää. Minäkin tienasin 17-vuotiaana enemmän kuin äitini.

Juppikautta seurasi talouden sukellus ja kansantalouden säästökuuri. Kansa kuri vyötä ja yritti sopeutua, mutta kuten aina runsaiden vuosien päätyttyä, kuluu aikaa ennen kuin korjausliike on sisäistetty.

Lamavuodet 90-luvulla löivät leimansa silloin köyhtyneisiin talouksiin. Moni tuolloin jo lapsena syrjäytynyt on yhä samassa kierteessä ja heidän lapsensa ovat kokeneet 2008 vuoden laman valitettavat seuraukset. Köyhät ovat köyhtyneet ja kurjat kurjistuneet.

Rahattomuus ja puute huolestuttavat kaikkia, mutta on talouksia, joissa puute masentaa, lamaannuttaa tai  johtaa myös armottomaan syöksykierteeseen joulun alla. Koska halutaan antaa materiaa kuten vauraammissakin perheissä.

Me elämme varsin vauraita vuosia paraikaa, mutta aivan kuten maininki merellä, myös maailmantalous elää ja pian taloutemme taas taantuu. Se on luonnon laki. Yin ja yang.

Metsästäjät ja keräilijät 

Mongolien jurtta sisältä; mongolit ovat paimentolaisia, jotka yhä elävät perinteiseen tapaan vaeltaen, metsästäen ja keräillen. Kuvattu Singaporessa Artscience-museon Tsingis Khan näyttelyssä 2011.

Metsästäminen ja keräily on luontaista ihmiselle. Riistan asemasta nykyihminen metsästää kaupunkien ostoskeskuksissa ja verkkokaupoissa; vaanitaan kohdetta ja ollaan valppaina tekemään "kaato" heti kun kohde on alennusmyynnissä.

Tai marjojen ja sienten asemasta keräillään kotiin syötäväksi kelpaamatonta pikkutavaraa ja näppäriä elektronisia laitteita, joita ilman emme pärjäisi. Nykyihminen toteuttaa luontaisia vaistojaan, joita markkinoijat ohjaavat. Meitä viedään ns kuin pässiä narussa.

Kun ihminen tunnistaa käytöksensä ja ymmärtää markkinatalouden osuuden luotuihin kulutustottumuksiin, on paljon helpompaa muuttaa tottumuksiaan ja myös asennoitumistaan kulutukseen.

Sanotaan, että "ensimmäiset 40 vuotta kerätään tavaraa ja seuraavat 40 vuotta yritetään hävittää rojua". Omalta kohdaltani tämä sanonta ainakin pätee. 

Viimeiset 10 vuotta olen aktiivisesti yrittänyt päästä eroon kaikesta tarpeettomasta. En ole myöskään ostanut juuri mitään uutta tänä aikana. Odotan malttamattomana aikaa, kun lapset muuttavat kotoa ja voin todenteolla tarttuu toimeen ja tyhjentää talon kaikesta ylimääräisestä!

Kun tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi ja taivas helvetiksi

Milloin paljon on liikaa ja vähän liian vähän? Missä on raja tavarataivaan ja rojuhelvetin välillä?

Eri elämänvaiheissa ihmisellä on erilaisia tarpeita. Kun perustarpeemme ovat tyydytetyt, kaikki muu on ylellistä ja kiva bonus. Unohdamme sen vain kovin mielellämme. 

Me ihmiset kuvittelemme olevamme vapaita valitsemaan, kuvittelemme olevamme fiksuja ja filmaattisia, osaavia ja lahjakkaita. Kuvittelemme kaikenlaista.

Olemme kuitenkin  helposti ohjailtavissa; meidät aivopestään tarvitsemaan enemmän kuin tarvitsemme. Raha pyörittää maailmaa ja jotta talouden rattaat pyörisivät tasaisesti, tulee rattaita rasvata keinotekoisin tarpein.

Materian arvostus ja henkisemmät arvot ovat vuorotelleet kautta ihmiskunnan historian, eikä nykyisyys ole mikään poikkeus. Länsimaissa olemme jo saavuttaneet materialismin kylläisyyspisteen ja henkiset arvot ovat kasvussa.

Ensimmäiset konkreettiset merkit kylläisyysasteen saavuttamisesta olivat "rojunraivausoppaat". Kirpputorit, joita on vuosikymmeniä pidetty aarreaittoina, pursuavat tavaraa. Keräilyvimmassa hankitut tavarat ovat rojua, josta on yhtä pakottava tarve päästä eroon, kuin aiemmin oli pakottava tarve ostaa.

Tavarataivaasta tuli rojuhelvetti. Kun suunnittelet joululahjaa lähimmäisellesi, muista tämä; Kiinan talous pärjää hyvin ilman suomalaisten rahaa. Jos haluat antaa tavaralahjan, tue samalla suomalaista työtä. Jos haluat antaa eettisen lahjan, lahjoita aikaasi.

- Paula -