tiistai 25. syyskuuta 2018

Talvi tulee, oletko valmis?




Kohti talven pimeyttä



Vietimme toissapäivänä 23.9 syyspäiväntasausta; päivä lyhenee ja pian tallustamme talven pimeydessä. Onhan tässä jo kesää vietettykin ja ikkunat voi jo sulkea yöksi ja takkaan sytyttää tuli. Yin ja yang ovat edelleen tasapainossa, mutta yinin ylivalta tuntuu jo luissa ja ytimissä. Talvi tekee tuloaan, oletko valmis?


Syksyyn kuuluu kirpeät ja kuulaat päivät. Luonnossa liikkuminen, 
vaikka ratsain, on mitä parhain tapa tutustua luonnon rytmiin. 
Itse rakastan sänkipelloilla ratsastusta! Kuvan otti Satu Hill pari vuotta sitten.


Vaikka rakastan kaikkia vuodenaikoja ja odotan yhtä innokkaana seuraavaa vuodenaikaa, niin tunnustaudun syysihmiseksi. Kesä uuvuttaa minut; pitkät, valoisat ja lämpimät yöt viettäisin mieluusti pimeässä aitassa nukkuen, jos sellainen tontilta löytyisi. Vaan ei löydy. 


Yökyöpelin elämä on tuskallista toukokuusta syyskuuhun; mikään pimennysverho ei pidä kammaria kyllin hämäränä, eikä muu maailma ymmärrä miksi täti kiukuttelee väsymystä kuin päiväunet väliin jättänyt taapero.


Onneksi on jo syksy ja voin asentaa kesän jäljiltä vihdoin talvi-ikkunat paikoilleen ja liimata paperit pokiin. Ankeat pimennysverhotkin vaihtuu talviverhoiksi heti kun aurinko lakkaa herättämästä ennen herätyskelloa.


Tupa vilpoisessa kesäasussa; vielä en hennoisi levittää punaisia villamattoja lattioille.


Meillä kaikilla lienee jo tarve kääntyä sisäänpäin, vetää villasukat jalkaan ja kaivautua vilttien alle talviunta viettämään. Teinipoikanikin vaihtoivat jo kesäpeitteet talviturnuihin ja siivouksen jälkeen levittivät nukkamatot huoneidensa lattioille. Kotoilu on kovassa suosiossa junioireillakin.


Viime yö oli kylmä ja paikoin oli jo halla. Sitähän minä olen odottanut; että kylmä hävittäisi pihapiirissä pyörivät hirvikärpäset. Rakennan lauta-aitaa puutarhan ja metsän väliin, pitämään etäällä metsän asukit. Tervamaali viimeistelee tuoksullaan ihmisen reviirin.


Riista-aita erottelemassa ihmisten reviirin eläinten reviiristä.


Keho ja mieli elää samassa tahdissa luonnon lisääntyvän yinin kanssa; grillikasvikset vaihtuvat kuin varkain tuhteihin pataruokiin, viilentävät juomat vaihtuvat lämmittäviin, kukat maljakossa vaihdetaan kynttilöihin. Ihminen pyrkii tiedostamattaan tasapainoon.



Syksyn edetessä tekee mieli voimakkaampia, mausteisempia ja lihaisampia ruokia. 
Tuliaiseksi ostettu singaporelaiskeittokirja on jo ahkerasti selattu!


Pihapiirissä on paljon talvea valmistelevia töitä jotka etenevät omaan tahtiin. Vesiastiat tyhjennetään kun ehditään, myrskyjen repimät oksat siivotaan, pihakalusteet ja kukkaruukut siirretään varastoon. 


Aurauskepit lyödään taas maahan ja ulkovalaistus tarkistetaan. Hiirenloukut viritetään ja lintulaudoille viedään ruokaa. Kirves teroitetaan, puukorit paikataan ja sytykkeet kerätään. 


Taskulamput, otsalamput ja fillarien lamput tarkistetaan. Kynttilöitä ja tulitikkuja kerätään keittiöön sähkökatkojen varalle. Kumisaappaat paikataan ja sadetakin repaleinen hiha korjataan. Valmistaudumme niin vedenpaisumukseen, kuravellikeleihin, kuin lumimyräköihin. 


Kun kaikki valmistelut on tehty, voin nauttia tähtikirkkaista öistä odottaen talvea. Voin terästää iltateeni ja levittää viltin syliin. Voin lämmitellä varpaita takan edessä ja hyvällä omallatunnolla voin uppoutua kirjojen maailmaan. Elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanaa! 


Ihan parasta kotoilua ja parasta fengshuita yksinkertaisimmillaan!


Nauttikaahan syksystä!


- Paula -  







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti