Astrologisia pohdintoja

Kerro, kerro kuvastin

Kautta aikain on hoettu ”niin alhaalla, kuin ylhäälläkin”, tarkoittaen taivaan energian heijastuvan maahan ja ihmispoloisiin, aivan kuin taivaanranta toimisi peilinä. Astrologiaa on tulkittu niin idässä, kuin lännessäkin samalla ajatuksella, yrittäen tulkita taivaan monimutkaisia kuvioita ihmiskohtaloista. 

Astrologian pitkä historia kuvaa ihmisen halua ymmärtää maailmankaikkeuden salaperäistä, näkymätöntä kudelmaa, jota myös kohtaloksi kutsutaan. Antiikin mytologia tuntee kohtalottaret, moirat, jotka kehräävät elämänlangan, he päättävät ihmisen elämäntapahtumista ja lopulta päättävät milloin elämänlanka katkaistaan. 

Sinun vai minun elämänlankoja?

Mutta onko kohtalomme oikeasti sinetöity syntyessämme? Kuvastaako astrologinen karttamme persoonaamme, kehitystämme ja taipumuksiamme? Vai onko kyse vain harhasta, johon haluamme uskoa? 

Moni astrologiaa harrastava identifioituu karttaansa ja luulee tunnistavansa itsestään eri merkkeihin liitettäviä piirteitä, niin ulkoisia, kuin sisäisiäkin. Mutta entä jos tulkinta onkin väärä – identifioituuko henkilö harhakuvaan? Toisaalta identiteetti on itseluotu kuva itsestä, joten se aina harhainen ja hyvin subjektiivinen. 

Harjoittaen itse kiinalaista neljän pilarin astrologiaa koen hyvin vaikeaksi identifioitua pelkästään maallisiin oksiin, eli nk. ”eläimiin”. Yhtä heikosti koen voivani identifioitua länsimaiseen horoskooppiin; kiinalaisessa ollen kukko ja länsimaisessa ollen härkä – mitä se kertoo minusta? Ei oikeastaan mitään muuta, kuin että olen syntynyt keväällä. Kaikki horoskooppeihin liitettävät mielikuvat ovat merkkien päälle liimattuja, yleistäviä ja tulkitsijasta riippuvaisia. 

Illuusio pallolla leikkivästä koirasta.

Niin, tulkitsijasta riippuvaisia – eikö se kuulosta hieman kyseenalaiselta? Tulkitsijalla on valtava vastuu oikeastaan tulkinnastaan, siitäkin huolimatta, että tulkinnan vastaanottaja tulkitsee tulkitsijaa ja pyörittää tulkinnan mielessään uuteen uskoon. Ne näkymättömät kudelmat, joita osaava astrologi tulkitsee ovat usein niitä tiedostamattomia käytös- ja ajatusmalleja, jotka tulkinnan tilaaja mielellään myös kieltää. 

Olen paininut pitkään tämän ongelman kanssa – kuinka ilmaista asiakkaalle tulkinnan olevan määrätyiltä osin merkityksetön, sillä se on riippuvaista mielen vastaanottokyvystä? Suuri osa tulkinnan tilaajista tuntuu kaipaavan vahvistusta minäkuvalleen, jolloin yleistävien horoskooppityylisten tulkintojen suosio on ymmärrettävää – saahan tilaaja silloin haluamansa. 

Astrologina tunnen omat karttani, sekä neljän pilarin, että trooppisen juurikarttani. Kehitykseen kuuluu opiskella oma kartta ja tunnistaa elämässään muutokset, jotka mahdollisesti erottuvat kartassa. Kehitykseen kuuluu myös tunnistaa itsessään niitä tiedostamattomia käytösmalleja, jotka ovat havaittavissa kartasta. Se on ehkä astrologille itselleen kaikkein vaikeinta. 

Omat karttani, niin neljän pilarin, kuin trooppinen juurikarttani pitävät sisällään paljon ristiriitaista energiaa ja haasteellisia kuvioita – kasvattavia aineksia on siis runsaasti. Jokainen karttaan kohdistuva ”osuma” heijastuu monelle elämän osa-alueelle, vaatien huomiota ja syväluotausta. Työ vaatii ponnisteluita ja joskus tuskallistakin itsetutkiskelua. Toisaalta helpohkon kartan haltija ei pääse juurikaan helpommalla – kasvattavien kuvioiden puuttuminen kartalta ei pakota kehittymään ja puskemaan eteenpäin, kasvu jää herkästi keskeneräiseksi. Kumpi on sitten parempi? 

"War in my mind", Beth Hart

Muutosten tuulien matkassa

- Paula