Elämä voittaa

Helpotusta elämään

Samsara. Kuvalähde: wikipedia

Korona-kevät. Tämän muistavat varmaan kaikki sen kokeneet lopun ikää. Niin minäkin. Tulen muistamaan tämän ajan lähinnä äärimmäisen kuormittavana, mutta myös opettavaisena.

Ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen tunnen olevani elossa ja oman elämäni valtias. Hengitän, ajattelen ja tunnen ja voin itse päättää elämästäni. Voin valita nukunko pitkään, vai valvonko aamuun jos huvittaa. Voin valita syönkö, mitä syön ja milloin syön.

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Vuosien prässin ja mankeloinnin läpi olen kuin kuivaksi väännetty tiskirätti, yhtä hehkeä ja energinen. Paljon on muuttunut lyhyessä ajassa. Mutta vaikka makaan loppuunrääkättynä maassa uupuneena, tunnen itseni Voittajaksi. Kyllä, selvisin tästäkin. Elämä voittaa.

Kohtalon pyörä, puupiirros A.Dürer. Kuvalähde: wikipedia.

En ole kyennyt keskittymään lainkaan "omiin töihini", eli fengshuihin ja astrologiaan luvattoman pitkään aikaan. Taustalla on pitkälti toinen, varsin vaativa työ, mutta myös yksityiselämän kiemurat. Pitäaikainen henkinen kuormitus luo kehoon stressitilan, joka on näkynyt myös sairasteluina. Varmaan tuttu yhtälö monille.

En yleensä avaudu elämästäni mielelläni, mutta jotenkin koen sen tarpeelliseksi tässä ja nyt. Ehkä kyse on jonkinlaisesta henkisestä tilinpäätöksestä. 

Vietin liki kaksikymmentä yksinäistä avioliittovuotta, kantaen yksin vastuun niin kodista, kuin lapsistakin. Jopa hyvin itsenäiselle ihmiselle, kuten minulle, se on ollut äärettömän uuvuttavaa. Tilanne ei ole siltä osin muuttunut mitenkään; vastaan edelleen kodista ja lapsista yksin. Mutta en ole enää kahlehdittu yksinäiseen avioliittoon. Voin tehdä valintoja, joita en ole voinut tehdä vuosikymmeniin. Se on ajatuksen tasolla vapauttavaa. 

Elämänpuu. Kuvalähde: vectorstock

Olen jo ehtinyt työstää pahaa oloani, luopua katkeruudestani, tehdä surutyöni - sillä sitä kaikkea on riittänyt. Ihmisen keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden hyväksyminen, pettymysten naamion taakse näkeminen, se kaikki on kasvattanut minua ihmisenä paljon. Koen olevani kokonaisempi ja armollisempi ihminen nyt.

Työelämääni on kohdistunut valtava muutospaine myös. Olen tehnyt jo vuosia opetustyötä oman työni ohessa. Kulunut vuosi on ollut monin tavoin haasteellinen, ei pelkästään kevät. Olen oppinut valtavasti tänä aikana, niin konkreettisesti opetustyöstä, kuin oppimisesta prosessina. Koko kevätlukukausi on ollut uskomattoman intensiivinen, mutta eritoten etäopetusjakso. Työpäivät venyivät vuorokauden mittaisiksi, työviikko seitsemän päiväiseksi, lomapäivät palkattomaksi pakkotyöksi. Koko elämä oli rytmittynyt vain ja ainoastaan työn ympärille ja kaikki aika ja jopa harrastukset olivat valjastettu eri tavoin hyödynnettäväksi etäopetukseen - mielikuvituksella ei ollut rajoja. 

Etäopetusjakson aikana opin valtavasti ihmisestä; kuinka eri tavoin reagoimme, kuinka otamme haltuun uusia asioita, kuinka luovasti ratkaisemme ongelmia, kuinka hyödynnämme voimavaramme, kuinka kommunikoimme, kuinka siedämme stressiä ja kohtaamme erilaista painetta ympäristössämme. Arvokasta on ollut myös oma kehitys teknologian haltuunotossa - digiloikka altaan syvään päähän oli äärettömän stressaavaa, mutta pysyin pinnalla. Mutta arvokkainta minulle on kuitenkin ollut se oppi ja ne oivallukset, jotka liittyvät astrologiaan.

Tänään, toukokuun 21. päivä on uuden aikakauden alku, Jia Zi -päivä. Alkava aikakausi kuvastaa toivoa ja vahvaa yang-energiaa, joka huomisen uudenkuun myötä vahvistaa myös ihmisen perusviettejä. Olemme kesän kynnyksellä, mutta energia on hyvin vaihtelevaa, minkä huomaan myös omassa enegiatasossani. Toivon palautuvani kaikesta huolimatta hyvin, jotta voisin vihdoinkin tehdä "omaa" työtäni, josta niin nautin! Haluaisin vihdoinkin "palata elävien kirjoihin" ja myös kirjoittaa blogiin, sekä opiskella. 

Elämänkukka.
Kuvalähde: https://pixels.com/featured/flower-of-life-aqua-orange-filippo-b.html

Siihen asti. Zàijiàn 再见.

- Paula